”Ei oikee halua et kukaan tuomitsee siitä et lukee kirjaa” : poikien käsityksiä lukemisesta ja sen sosiaalisesta hyväksyttävyydestä

Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia käsityksiä kahdeksasluokkalaisilla pojilla on lukemisesta ja sen sosiaalisesta hyväksyttävyydestä. Lukemiskeskustelua käydään voimakkaasti niin koulutuksen kuin yhteiskunnan tasolla ja keskeistä sille on etenkin poikien lukutaidon heikkeneminen ja lukemisen vähyys. Tällä tutkimuksella on tarkoitus tuoda esiin nuorten näkökulmaa ja tarkastella lukemista etenkin hyväksyttävyyden näkökulmasta. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisia käsityksiä kahdeksasluokkalaisilla pojilla on lukemisesta? 1a. Millaisia diskursseja kahdeksasluokkalaisten poikien teksteissä rakentuu lukemisesta? 1b. Millaisia representaatioita rakentuu pojista lukijoina ja toimijoina kyseisissä teksteissä? 2. Millaisia käsityksiä pojilla on lukemisen vaikutuksesta sosiaalisesti rakentuvaan hyväksyttävyyteen vertaisryhmissä? Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu diskurssintutkimuksesta ja sosiokulttuurisesta lukemiskäsityksestä. Keskeisiä käsitteitä ovat diskurssit ja representaatiot. Aineiston analyysissa on hyödynnetty systeemis-funktionaalista kieliteoriaa. Aineisto koostuu kymmenestä strukturoidusti kirjoitetusta aineesta ja kolmesta kolmen hengen teemoitellusta ryhmäkeskustelusta. Tutkimuksessa on huomioitu erityisesti tutkimuksen teon eettiset periaatteet kohderyhmän sensitiivisyyden ja tietosuoja-asetusten vuoksi. Aineistossa rakentuu kuusi erilaista diskurssia, jotka liittyvät lukemisen määritelmään ja sille annettuun rooliin. Lukemista määritellään yksilön taitona ja ajankuluna. Eläytymisdiskurssissa kirjallisuudesta puhutaan omana maailmanaan. Lukemisen rooli rakentuu merkityksettömyys-, koulutus- ja välttämättömyysdiskurssien kautta. Pojat representoituvat lukijoina koulun pakottamiksi ja kevyen luettavan ystäviksi. Toimijoina pojat ovat aktiivisia, mikä heijastelee myös lukuvalintoihin. Suhtautuminen lukemisen hyväksyttävyyteen on ristiriitaista: toisaalta lukeminen on yksinäiseksi leimaavaa, toisaalta kaikenlainen toiminta on pojille hyväksyttävää. Tuloksista voidaan päätellä, että pojille yksinolo on keskeinen omaa sosiaalista roolia määrittävä tekijä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää opetuksessa sosiaalisemman lukemisen lisäämiseksi ja mielekkäiden pedagogisten ratkaisujen kehittämiseksi